Vit-utusta vitutusta

Yks haavoitettu veistos
metron ikkunasta heijastuu.
Ruutuun töhrittynä on
rakkaudentunnustus ja fuck you.
Ken on ja minne menee?;
ydinvoimaa vailla raahautuu?
Voi varmaksi vain tietää,
et' on kasvoiltaan hän tumman blue.

Marraskuinen suomi,
synkeys vaivaa huomisenkin näkymää.
Jätesäkki päässä
töist könyämässä, räntää rätkyttää.
Säkkipimeässä,
pilkkopimeässä
pimeästä pimeään.
Stig upp, Stig upp, Stig upp,
vaikka maailma takoo riimejään.

Kai raavas mieskin miettii,
miten toinen täällä kohdataan;
kuuluuks perusyrmeys
stadilaiseen mielenmaisemaan?
Hän allapäin on maasta;
perseen keskeen länttää metroa;
ja poistuessaan jättää
selkämykseen mieskuvioa.

Katseiden nopeus fuskaa,
tunteissa huomisen tuskaa.
Mantelitumakkeen harhaan
kuka vois tarjota ahaan?
Asfalttiviidakon ihmissyöjät
henkien henkiä henkii.

(18.11.2017)