Rakastan, siis olen

Taiteilijat illoin ahkeroi taidetta luodakseen, 
mä jouduin ahkeroimaan sua ymmärtääkseni. 
Suhun uppouduin kuin Aadam alkuperäisteokseen. 
Murtauduin sun sisimpääsi löytääkseni itseni.

Rakastuimmeko toisiimme vai tunteeseen rakkauden? 
Kai olit lanka, josta kudoin paitaa lämpimää. 
Muiden hyväksyntää kipeästi kaipaa ihminen. 
Olit valo, jolla kajastusta etsin hämärään.

Vain minä tiedän, miltä tuntuu ennen. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu jälkeen sen. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu antaa. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu saada ihminen.

Vain minut minä tunnen, vain minuun minä luotan. 
Silti rakastan, siis olen olemassa.

Rakastan, siis olen olemassa.

Menet suihkuun alasti kuin malli shampoomainoksen, 
kuin oma peilikuvasi - kai vasenkätinen. 
Rakastuin mä uneen, jonka susta muovailin. 
Miksen voisi kenties rakastua valveillakin?

Vain minut minä tunnen, vain minuun minä luotan. 
Silti rakastan, siis olen olemassa.

Kertoi rakkaudesta sinuun - vihdoinkin sen ymmärrän 
- nuo huutomerkit, jotka laitoin lauseiden perään. 
Sinun nimesi mä huoneessani kattoon jäädytän. 
Ilman rakkautta tahtoisin opetella elämään.

Vain minä tiedän, miltä tuntuu ennen. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu jälkeen sen. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu pettyy. 
Vain minä tiedän, miltä tuntuu pettää ihminen

Vain minut minä tunnen, vain minuun minä luotan. 
Silti rakastan, siis olen olemassa.

Rakastan, siis olen olemassa. 
Rakastan, siis olen olemassa.

Menet suihkuun alasti kuin malli shampoomainoksen, 
kuin oma peilikuvasi - kai vasenkätinen. 
Rakastuin mä uneen, jonka susta muovailin. 
Miksen voisi kenties rakastua valveillakin?

Vain minut minä tunnen, vain minuun minä luotan. 
Silti rakastan, siis olen olemassa.

Rakastan, siis olen olemassa. 
Rakastan.

(18.6.2000)