Selkounen nainen

Taa horisontin ajatus laskee,
siellä mun haaveen maa esiin aukee.
Uneeni piirtyy herätys unesta.
Rannalla lammen nään upeen naisen
varjos koristevarjon kukkaisen;
kevenee sydän maailman murheista.

Hänen säteilynsä tarttuu,
puna poskillemme karttuu,
sydän emojeita läikkyy,
aitous silmissänsä väikkyy.
Tunnen, kuinka kaikki onnaa,
tuoksuu juhla primadonnaa.
Poistua en tahdo koskaan,
siihen pysty en mä joskaan.

Uniini usein mieleni palaa,
valveilla valtaa arjelta alaa
aikuisen mielikuvitusystävä.
Illalla läpi käyn kaikki mantrat
kokeakseni unelmatantrat;
aistien takana treffit siintävät.

Nousen taivaalle lentoon kanssa selkounen naisen;
jukeboksiin pilvien mä kytken biisin ihanaisen;
ja me tanssimme sylikkäin kuin nuotit taivaankannen,
jotka oisi taituroinut kynä Sibeliuksen Jannen.

Päivisin häntä vain ajattelen,
yön huumausainetta niellyt olen,
ja sitten pahin pelkoni toteutuu:
Saavuta enää en selkounta,
poissa on puolikas valtakunta;
vankilaks sänky pyöriessä vaihtuu.

Hänen säteilynsä puuttuu,
lämpö kylmyydeksi muuttuu,
sydän häilyvyyteen pettyy,
silmät totuudesta vettyy.
Tunnen kehnon oppaan tuskaa,
arjen sotku multa fuskaa.
Poistua en tahdo silti,
mua akat eivät tilti.

(14.2.2019)

[Kolmas osa trilogiasta Fantasiasuhteita ja suhdefantasiaa. Mestari Olli Lindholmin muistoa kunnioittaen.]