Suomen Pankin pääjohtajan pitkät kalsarit

Viikkokausia syrjässä hyllyllä
olin puodissa istunut tässä.
Vaik ois tarvetta reidellä, pyllyllä,
säpinää saanut en elämässä.

Vaan sit mustaa hevostapa onnisti,
pääsin kyytiin pääjohtajan salkkuun.
Kun hän puuvillassaan koeponnisti,
pieru paukkasi häneltä karkuun.

Levennä ja liristä,
kevennä ja kiristä -
virtaus lävitse on pyhää elämää;
päällä Suomen Pankissa,
persuksissa vankissa;
hivelee niin itsetuntoani tää.

Makuuhuoneessakin meitsi käyttää charmiaan;
vien vaatekappaleita taloustieteen Narniaan.

Pääsin johtajan vakiokalustoon
nuuhkimaan kokouspöytien alle.
Diskonttaamalla näin navanalustoon,
paljon mannaa mä tein maailmalle.

Hiostin hänet myöhällä hölläämään
vähän talouden hopeista vyötä.
Toiset telkkua tyytyvät tölläämään;
mulle kalsaricännit on työtä.

Levennä ja liristä,
kevennä ja kiristä -
virtaus lävitse on pyhää elämää;
päällä Suomen Pankissa,
persuksissa vankissa;
hivelee niin itsetuntoani tää.

Makuuhuoneessakin meitsi käyttää charmiaan;
vien vaatekappaleita taloustieteen Narniaan.

Kerran kuulin, kun pomolle tokaistiin:
"Tahtois en sinun housuissas olla."
Mitähän tuolla lauseella meinattiin?
Sitä jäin miettimään ilman pollaa.

Levennä ja liristä,
kevennä ja kiristä -
virtaus lävitse on pyhää elämää;
päällä Suomen Pankissa,
persuksissa vankissa;
hivelee niin itsetuntoani tää.

Tykkäys-tykkäys: kepeillä
kepeillä vois kepeillä;
suhteen nurjan puolen suhteen mitä teen?
Luottolama jos uhkaa,
printtikone käyks laulaa-aaa-aaan?
Hyvin pyyhi seteleillä ei, joten
uusi musta on ruskeankeltainen.

(6.1.2020)