Sanaton

Joka elämän syksy kertaalleen saapuu.
Putoo viimeinen lehti ja maaksi maatuu.
Niin odottamatta se siltikin hiipii
jättäen ihmisen vaille siis kauniimpii
hyvästei.

Elämä on metrossa ilman sinua.
Syksyn koleus niin ravistaa minua.
Sun lämpö jää elämään nyt vain muistoihin;
kunpa kauneimman niistä mä antaa voisin
matkaasi.

Mä rakastin mutta harvoin suudelmin.
Mä arvostin mutta vähän ääneen niin.
Mä tuskin kiitosta jaoin tarpeeksi,
vaik' vuodet kanssas nyt piirtyy onneksi.

Sun hautajaisissasi ääneni petti,
ja kuiskasin sanan, joka mua suretti,
kun petti mun ääni myös eläessäsi,
tahdoin sanoa tarttuen kädestäsi:
"Rakastan."

On jäljellä muistot mielessä ja kuvis.
Mä tiedän, ei voi elää kuin elokuvis.
Kai sait sentään meidän onnestamme puolet.
Oot sieluni jatke ja elät, kun kuolet -
rakkaani.

Mä rakastin mutta harvoin suudelmin.
Mä arvostin mutta vähän ääneen niin.
Mä tuskin kiitosta jaoin tarpeeksi,
vaik' vuodet kanssas nyt piirtyy onneksi.

(14.2.2015)