Pääskysten ääni on iskelmän kuva

Mä koivun alla Xylitoli-purkkaa pureksin,
kun saapui poika, jolle olen tyttö naapurin.
Hän kierrellyt kuin koira kuumaa vellii mua on;
nyt rohkaissut on mielensä söpösti ujohkon.

Hän tanssiin minut pyysi lähitanssilavalle,
ja lähdin tietty, koska hän tuntui mukavalle.
Siel soitto soi, ja menojalkaa alkoi vipattaa.
Hän ryhtyi tanssiin kömpelöön; mun täytyi kikattaa.

Kliffaa (kliffaa)
on sun kanssas askeltaa
ja heiluttaa mun helmaa unelmaa.
Iske silmää, (silmää)
sil mää tanssin iskelmää.
Ei mikään voita tanssin tunnelmaa!

Niin nopsaan poika oppii kaikki askelkuviot,
et sointu soinnult sointuu yhteen meidän vartalot.
Ilmassa väreilee, ja lämmön lähde hymyilee.
Näin päivän harmaattoman suvi-Suomi tarjoilee.

Mun hulmuhelmainen hameeni alkaa vaikuttaa,
ja hypnotisoituna poika lempee lurittaa.
Se rimmaa orkesterin rakkauslauluun taustalla,
ja vastaan kutsuun hyminällä hupsun omalla:

Kliffaa (kliffaa)
on sun kanssas askeltaa
ja heiluttaa mun helmaa unelmaa.
Iske silmää, (silmää)
sil mää tanssin iskelmää.
Ei mikään voita tanssin tunnelmaa!

Poski poskea vasten,
hiljaa supi-suomalaiset
kuiskuttavat hempeillen:
"Tahdon viettää kanssas
omas kodis talos
päivät pääskytysten."

(6.12.2017)

[Suomi100-trilogian ensimmäinen osa: menneisyys.]