Nuoret itsemme

Oltiin saatu kutsu niin kummallinen
"parit ottamaan", "istumaan iltaa".
Mikä syy noiden lie lainausmerkkien?
Ketkä kätkeytyvät nimimerkkien taa?

Kinasimme siitä, josko lähdemme,
mutta päätimme, et sinne mennään.
Tutut kiistat, mitä pannaan yllemme,
lähtöhässäkässä vielä sitten käydään.

Ja hämys sen kellariravintolan
istuu hahmot perin kaltaisemme.
Ääneen ällistyneenä mä huudahdan:
"Nehän ovat jukra nuoret itsemme ME!"

Itsensä (hmm)
nähdä kun voi noin elossa,
henkensä toivoo pystyvän nuoruuteen.
Katson sua (mmm)
rakkauden liekin valossa
ja poreilen taas takas yhteyteen.
Kunpa me oisimme
hertsi-leijaa kuin nuo itsemme!

Nuoret iloiten meitä tervehtivät:
"Hug-obs-oss tyylil!" "Lämpöinen halaus!"
Sitten pakisevat minkä ehtivät;
lämpötornado iskee kuin sylin kertaus.

"Muistatteko, kuinka kauniist tahdoitte
toisiinne kyllyydest sydäntenne?
Sielut sielujen sisällä virkoitte
pysyväksi teidän lujan rakkautenne."

"Ehkä hyydyitte te vastoinkäymisin,
mutta hellikää puhki se kuori;
on kätkössä viel sama helmi sisin -
sijaan lantratun täysin kypsä ja nuori."

Turha nuorille käydä vastaankaan on
karvasta luckyaan jupisemaan.
Kun suruton nuori on niin peloton,
valaa vanhuksiinkin hellyyden uskoaan.

"Olkoon vaan agenttien aivopesuu,
antaa lupa elää ja rakastaa;
tarjoomme nyt teille aviopusuu",
sanovat, ja samas suulle jo moiskahtaa.

"Valokuvan takaisin Pariisista
toimme, kun sen joskus hukkasitte.
Katsokaa: on siin kaksi onnellista -
lemmen lämpimät me ja parhaat te itte."

On tyhjentyneet pöydäs kaikki tuopit,
aika hyvästellä on nää nuoret,
mut päiväst jää elään muistot ja opit,
jotka on iäisesti niin tuoreet:

Kerran me olimme
hertsi-leijaa nuoret itsemme!

(6.1.2019)

[Toinen osa trilogiasta Fantasiasuhteita ja suhdefantasiaa.]