Maailmanloppu kahdelle

Seison asfalttirannalla nelinkontin, 
imen kiduksillani hakkuuaukeaa. 
Piilopaikkani keskellä horisontin; 
yksin on joskus liian vaikeaa.

Etsin sokeena punaista elämänlankaa, 
ajan spitaalisena polkupyörällä. 
Rampa kadulla vinyylilevyä hankaa, 
tahtia polkee pikku käsillä.

Valuu vesi vasten kyyneleitä, 
happamia kumpikin. 
Oot kuollut sukupuuttoon, 
et palaa takaisin. 
Syksyisen kosteaa ja kylmää 
kirjettäsi katselin. 
Oot kuollut sukupuuttoon, 
et palaa takaisin.

Veit lakisääteisen rakkautesi maalle. 
Juristini kertoi, puolella selviää. 
Könysin vanavedessäsi toisaalle, 
sun Finlandia päätä kivistää.

Lapset tekivät äitienpäiväkortin; 
minulle pelkkä opintojen äiti oot. 
Maailmanrauhan puolesta polttelen nortin - 
jos ne maailmasta loppuu, loppukoot.

Valuu vesi vasten kyyneleitä, 
happamia kumpikin. 
Oot kuollut sukupuuttoon, 
et palaa takaisin. 
Syksyisen kosteaa ja kylmää 
kirjettäsi katselin. 
Oot kuollut sukupuuttoon, 
et palaa takaisin.

Oot kuollut sukupuuttoon, 
et palaa takaisin.

(25.7.2000)