Lohikäärme ja muhvi

(suom. Ilkka Aaltonen: Lohikäärme Puff, engl. Lenny Lipton: Puff the magic dragon)

Muhvin lohikäärme niin suloinen.
Nyt lämminneet ja kämminemme tässä kohtaa tän.
Hauska kirja myös on... Mikä vauvaa naurattaa?
Voin vakuuttaa en ymmärrä mä kohtuu puoliikaan ,)

Ja muhvin lohikäärme niin suloinen,
kai päätyi kerran maailmaan; oli sumu hirmuinen.
Muhvi ei entää voinut, niin löysi sen
tuo ankanpoika pikkuinen, joka myös on iloinen.

Hän uuden lohikäärmeen noukkas huomaansa:
löytäjä saapi pitää; kohta hotkis muhvinssin.
Ja ilmaan sitä noustiin, tie kulki seikkailuun.
Kumpainenkin unohti jo aivan kaiken muun.

Johan asui Salassa, pyysi sinivalasta.
Johan tuli Salasta, ylhäältä Uppsalasta.

Prinsessat ja prinssit korkeuksistaan
nyt katselivat kummissaan. Kuka pysyy kärryillä?
Kiltti merirosvon myös kauhistui,
kun kultaa syösten kidastaan sille muhvi huusi: HUI! 

Näin lohikäärmeet lentää, mutta lapset varttuvat: 
leikin aika loppuu, työhön lapset tarttuvat. 
Vanhan ankkavaarin joku saattaa unohtaa; 
se aivan yksin rannalla rauhassa odottaa. 

Vaan muhvin lohikäärmeel on poikanen. 
On pudonneet ja kadonneet monet suuret muistot sen. 
"Muhvi piilossansa sua odottaa. 
Jos löydät sen ja fixaat sen, joku jälleen lentää saa."

(30.8.2006)

[Helpotetaan sala-aarteen etsintää tällä kertaa sen verran, että "loput pidän piilossa" ei oikein istunutkaan.]