Absoluuttinen ismi

(alkup. Bob Dylan: My Back Pages)

Liekehtäin intohimo
luoden uljait ansojaan
syöksyi teitä palavii
ideoita karttoinaan.
"Tapaamme äärissä", sanoi
mies ylpistynyt,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

Leikatust ennakkoluulost
"pois kaik' viha" huusin.
Valheet mustavalkoisest
elämäst uneksin.
Musketööriromantiikka
syvält kumpus mennyt,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

Loi tyttöjen katse polun
kateellisuudesta
muisteluun politiikan
niin historiasta.
Löi pois sen evankelistat,
en oikein miettinyt,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

Nostin itsein professoriks -
vakavaks, arvokkaaks.
Paasasin, että vapaus
jää tasa-arvon taa.
"Tasa-arvo", sanoin sanan
kuin pappi vihkis nyt,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

Kuin sotilas tähtäsin käden
vimmal opettajiin;
en pelännyt, et' samal muuttuisin
samanlaiseks itsekin.
Hämmennys ohjasi mua -
kapinassa sä eksyt -,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

Abstraktit uhat liian ylväät
laskuista jättää pois
pettivät ajatteleen:
on sulle multa pois.
Hyvän ja pahan määritän,
se teko on kevyt,
mut olin silloin vanhempi,
oon nuorempi mä nyt.

(8.4.2015)